Mitä se tarkoittaa?
Narskutus syntyy, kun puremalihakset supistuvat unen aikana rytmisesti. Alaleuka liukuu tällöin sivulta toiselle ja hampaiden sivupinnat hankaavat toisiaan vasten, ja kuuluva ääni tulee tästä. Koska olet unessa, et tunne sitä, ja siksi oireesta kertoo sinulle useimmiten joku toinen.
Äänen olemassaolo on se seikka, joka erottaa puristelun narskutuksesta. Hampaita puristettaessa leuka pysyy paikallaan ja voima kohdistuu ylhäältä alas, ja koska hankausta ei synny, ei synny ääntäkään. Siksi se, ettei kukaan ole kuullut mitään, ei tarkoita ettei puristelua olisi. Toinen seikka: äänen voimakkuus ei ole vaurion mitta. Kuinka paljon vahinkoa on syntynyt, ei selviä korvalla vaan hammaspintojen litistymisestä, lohjenneista paikoista ja kruunujen reunoista sekä lisääntyneestä vihlonnasta.
Kuluminen on tässä tilanteessa se puoli, jota ei saa peruutettua. Kiille ei rakennu uudelleen, eikä menetetyn paksuuden palautumista ole odotettavissa, ja siksi arvion tarkoitus on suojata se mitä on jäljellä. Koska narskutus voi lisäksi tihentyä sellaisten hetkien jälkeen, joissa hengitys on unessa häiriintynyt, ääntä selvitettäessä kysytään samalla kuorsauksesta, todistetusta hengityskatkosta ja aamuisesta suun kuivuudesta.
Yöllisellä narskutuksella ei ole yhtä ainoaa syytä. Lihaksen työskentely läpi yön, unenaikainen hengitys ja mahasta nouseva happo voivat kaikki myötävaikuttaa samaan tilanteeseen. Alla olevat otsikot eivät ole järjestys vaan mahdollisuuksia, jotka käydään tutkimuksessa läpi yhdessä.
Mahdolliset syyt
Mikä auttaa kotona?
- Nauhoita ääni puhelimella parina yönä. Näin näkyy selvemmin, tapahtuuko narskutusta todella ja kuinka usein se yön aikana toistuu. Ota tallenne mukaan vastaanotolle.
- Älä käytä omin päin apteekista tai verkosta ostettuja, kuumassa vedessä muotoiltavia valmiita suojia. Ilman mittoja tehty kisko voi siirtää hampaita paikaltaan ja muuttaa purentaasi.
- Älä kiirehdi kruunuttamaan kuluneita hampaita ulkonäön vuoksi. Narskutuksen jatkuessa myös uudet pinnat voivat vaurioitua samaa tietä.
- Älä pureskele purukumia lihasten herättelemiseksi aamun varalle. Yön yli jo jännittyneelle lihakselle päivällä lisätty kuorma voi lisätä kipua.
- Äänen kuullut kertoo, että hengityksesi pysähtyy narskutuksen aikana tai että olet kuin tukehtumassa
- Et saa aamulla suutasi auki, leukasi lukkiutuu tai suun aukeaminen on jäänyt alle kahden sormen levyiseksi
- Jokin hammas on lyhyessä ajassa lohjennut selvästi tai alkanut heilua
- Myös päivällä leuassasi tai kielessäsi on alkanut liikkeitä, joita et huomaa etkä saa pysäytettyä
- Ääni ilmaantui uuden lääkkeen aloittamisen jälkeen. Älä lopeta lääkettäsi itse vaan keskustele sen määränneen lääkärin kanssa
Usein kysytyt kysymykset
- Pysäyttääkö purentakisko narskutuksen?
- Purentakiskon tehtävä on suojata hampaita, eikä sen ole odotettavissa poistavan itse narskutusta. Lihasten yöllinen supistelu voi jatkua, mutta voima jakautuu kiskolle ja kulumisen eteneminen sekä lohkeamisen riski voivat vähentyä. Kiskon tyyppi, paksuus ja se, kummalle leualle se tehdään, päätetään tutkimuksessa. Jos löydökset viittaavat unenaikaiseen hengitysongelmaan, tämä puoli voidaan haluta arvioida ennen kiskopäätöstä.
- Korjaantuvatko kuluneet hampaani itsestään?
- Eivät korjaannu. Kiille ei ole luun tapaan itseään uusiva kudos, eikä menetetyn paksuuden palautumista ole odotettavissa. Siksi mittarina ei ole hampaiden palautuminen entiselleen vaan se, onko menetys pysähtynyt. Kulumista voidaan seurata vertaamalla valokuvia tai suun sisäisiä tallenteita tietyin välein. Jos eteneminen jatkuu, syy on käytävä uudelleen läpi.
- Johtuuko tämä pelkästään stressistä?
- Stressi on yksi usein mainituista tekijöistä, mutta sitä ei pidetä ainoana ratkaisevana. Myös unenaikaisen hengityksen häiriintyminen, mahasta ruokatorveen nouseva happo, alkoholin ja tupakan käyttö sekä jotkin lääkkeet mainitaan tämän tilanteen yhteydessä. Pelkästään stressiin kohdistuva lähestymistapa voi jättää huomaamatta taustalla olevan unesta tai mahasta lähtevän syyn, ja siksi selvittelyä ei jätetä yhden otsikon varaan.
Sisältö on yleistä tietoa eikä korvaa henkilökohtaista tutkimusta. Oireet ovat yhteisiä usealle sairaudelle; diagnoosi tehdään vain kliinisesti.