Mitä se tarkoittaa?
Kuorsausääni syntyy, kun ahtautunut ilmatie värähtelee ilman kulkiessa. Lapsella tämä väylä on jo valmiiksi kapea, ja kitarisa sekä nielurisat ovat ympäröivään tilaan nähden suurimmillaan leikki-ikäisenä. Muutaman yön kuorsaus flunssan aikana on tavallista. Se, että lapsi kuorsaa terveenäkin useimpina viikon öinä, on eri kysymys.
Lapsen ja aikuisen ero näkyy päiväsaikaan. Aikuisella unenaikainen hengityshäiriö näkyy useimmiten päiväväsymyksenä; lapsella se voi näkyä päinvastoin, eli levottomuutena, ärtyisyytenä ja keskittymisen vaikeutena koulussa. Siksi ajatus ”ei häntä päivällä yhtään väsytä, ei siis ole mitään vikaa” johtaa harhaan. Myös yöhikoilu, jatkuva asennon vaihtaminen sängyssä, pää taaksepäin taivutettuna nukkuminen ja jo loppuneen yökastelun palaaminen kuuluvat samaan kysymyssarjaan.
Kun suun kautta hengittäminen jatkuu vuosia, se voi vaikuttaa yläleuan kehitykseen. Kieli lepää normaalisti kitalakea vasten ja tukee yläleukaa sisältä; kun suu on jatkuvasti auki, tämä tuki vähenee, kitalaki voi jäädä kapeaksi ja korkeaksi, etuhampaat voivat kallistua eteenpäin, ja koska huulet eivät sulkeudu, etualueen ikenet kuivuvat ja tulehtuvat helposti. Yläleuan leveyteen vaikuttavia vaihtoehtoja on enemmän kasvun ollessa käynnissä; kasvun päätyttyä vaihtoehdot kapenevat. Siksi ajoitus ratkaisee lapsella enemmän kuin aikuisella.
Lapsen kuorsauksen taustalla on useimmiten este nenässä tai nenänielussa, joskus taas leuan kapeus; molemmat voivat esiintyä myös yhdessä. Alla olevat kohdat käydään arviossa läpi yhdessä.
Mahdolliset syyt
Mikä auttaa kotona?
- Kuvaa lyhyt video lapsen nukkuessa niin, että kasvot ja rintakehä näkyvät. Lääkäri kiinnittää huomiota siihen, jatkuuko ääni läpi yön, tuleeko hengitykseen taukoja ja vetäytyykö rintakehä sisään.
- Älä lykkää asiaa ajatuksella ”menee ohi, kun lapsi kasvaa”; leikki-ikä ja alakouluvuodet ovat juuri sitä aikaa, jolloin sekä kitarisan koko että yläleuan kehitys muuttuvat eniten.
- Älä anna lapselle nenäsumutetta, tippoja tai allergialääkettä omalla päätökselläsi; lääkäri päättää, mitä käytetään ja kuinka pitkään, ja jotkin valmisteet voivat pitkässä käytössä lisätä tukkoisuutta.
- Tupakoimattomuus kotona ja makuuhuoneen pitäminen pölyttömänä voivat vähentää ääntä; nämä järjestelyt eivät poista syytä, eikä niitä pidä pitää syynä lykätä tutkimuksia.
- Jos olet nähnyt hengityksen pysähtyvän unen aikana tai lapsi havahtuu haukkomaan syvään henkeä
- Jos rintakehä tai kylkiluiden alapuoli vetäytyy sisään nukkuessa tai lapsi ei saa henkeä ilman että taivuttaa päätään taaksepäin
- Jos huulet tai kasvot sinertävät; silloin tarvitaan päivystyksellinen arvio samana päivänä
- Jos lapsi ei saa päivälläkään henkeä nenän kautta, suu on jatkuvasti auki ja ääni kuulostaa nenäiseltä
- Jos jo loppunut yökastelu on palannut, pituuden ja painon kehitys jää odotetusta tai koulussa on alkanut keskittymisen ja käytöksen pulmia
Usein kysytyt kysymykset
- Onko kuorsaus lapsella normaalia?
- Muutaman yön kuorsaus flunssan tai ylähengitystieinfektion aikana on tavallista ja menee yleensä ohi taudin mukana. Kuorsaus, joka jatkuu useimpina viikon öinä myös lapsen ollessa terve eikä katkea läpi yön, ei sen sijaan ole odotettavaa. Tällaisessa tilanteessa oikea ratkaisu ei ole odottaa vaan pyytää nenän ja nenänielun tutkimista.
- Korjaantuuko leuan kapeus, jos kitarisa poistetaan?
- Nämä kaksi asiaa arvioidaan erikseen. Kun nenän kulkuväylä aukeaa, suun kautta hengittäminen vähenee useimmilla lapsilla; vuosien mittaan muotoutuneen kapean ja korkean kitalaen korjaantuminen itsestään ei kuitenkaan ole aina odotettavissa. Leikkauspäätöksen tekee korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkäri; leuan leveyttä koskeva päätös kuuluu oikomishoidon alaan. Arvioiden järjestys ja ajoitus määräytyvät lapsen iän ja löydösten mukaan.
- Mitä ikää minun pitää odottaa, ennen kuin vien lapsen hammaslääkärille?
- Jos lapsi kuorsaa ja nukkuu suu auki, mitään tiettyä ikää ei tarvitse odottaa; kitalaen rakennetta ja leuan leveyttä voidaan arvioida jo maitohammasvaiheessa. Oikomishoidon arviolle yleinen suositus on noin seitsemän vuoden ikä, koska ensimmäiset pysyvät poskihampaat ja etuhampaat puhkeavat silloin. Jos oireet liittyvät hengitysteihin, tätä ikää ei tarvitse jäädä odottamaan.
Sisältö on yleistä tietoa eikä korvaa henkilökohtaista tutkimusta. Oireet ovat yhteisiä usealle sairaudelle; diagnoosi tehdään vain kliinisesti.