Mikä se on?
Imusolmukkeet ovat pieniä puolustusasemia, jotka suodattavat kudoksista tulevaa nestettä. Pään ja kaulan alueella niitä on satoja. Leuan alla ja kaulan yläosassa olevat huolehtivat alueesta, joka kattaa hampaat, ikenet, kielen ja nielurisat. Kun tällä alueella alkaa tulehdus, solmuke suurenee ja aristuu. Tätä kutsutaan reaktiiviseksi imusolmukkeen suurentumiseksi.
Reaktiivinen imusolmuke on yleensä pehmeä tai keskikova, liikkuu sormella työnnettäessä, aristaa kosketukselle ja jää useimmiten alle kahden senttimetrin. Se ilmaantuu muutaman päivän kuluessa siitä, kun lähde on tullut esiin. Lähde voi olla hampaan hermoon asti edennyt reikä, juuren kärjen paise, osittain puhjenneen viisaudenhampaan ympärillä oleva tulehdus, pitkälle edennyt ientulehdus tai ylähengitystieinfektio.
Solmuke itsessään ei ole sairaus vaan vaste. Kun lähde on hoidettu, solmuke pienenee. Tämä pieneneminen vie kuitenkin viikkoja eikä päiviä, ja pienen jäänteen tuntumista sormin voidaan odottaa kuukausienkin ajan. Sen sijaan solmuke, joka jatkaa kasvamistaan, kovettuu, tarttuu kudokseen eikä liiku ja on kivuton, edellyttää toisenlaista arviota.
Merkit
Kaikkia näitä ei tarvitse olla yhtä aikaa.
Miksi se syntyy?
- 01
Hampaista ja ikenistä lähtevät tulehdukset
Reiän eteneminen hampaan hermoon, paiseen muodostuminen juuren kärkeen tai pitkälle edennyt ientulehdus voivat suurentaa aluetta huoltavia leuanalusimusolmukkeita. Solmuke on useimmiten samalla puolella kuin lähdehammas.
- 02
Viisaudenhampaan ympärillä oleva tulehdus
Osittain puhjenneen viisaudenhampaan päällä olevan ienläpän alle kertyy bakteereja. Tämä toistuva tulehdus on tavallisia syitä toispuoliseen leuanalusimusolmukkeen suurentumiseen ja toispuoliseen kurkkukipuun.
- 03
Kurkun ja ylähengitysteiden infektiot
Nielurisatulehduksessa, nielutulehduksessa ja virusinfektioissa kaulan imusolmukkeet suurenevat usein. Tässä tilanteessa suurentuminen on useimmiten molemminpuolista, kulkee kuumeen ja kurkkuoireiden kanssa ja väistyy infektion parantuessa.
- 04
Suun haavaumat ja ihoinfektiot
Myös pinnalliset ongelmat, kuten afta, proteesin alla oleva haavauma, huuliherpes tai kasvojen ihon karvatupen tulehdus, voivat ärsyttää saman alueen imusolmukkeita. Kun lähde pienenee, myös solmuke pienenee.
Miten se etenee?
- 1
Vastevaihe
Lähdetulehduksen alkamista seuraavina päivinä solmuke suurenee, aristaa kosketukselle ja sen päällä oleva iho näyttää normaalilta. Tässä vaiheessa oireen tuottaa useimmiten lähde eikä itse solmuke.
- 2
Lähteen hoitaminen
Kun hammas tai ien on hoidettu, solmukkeen kasvu pysähtyy. Arkuus vähenee yleensä muutamassa päivässä, mutta solmukkeen koko ei muutu samalla nopeudella.
- 3
Palautumisvaihe
Solmuke pienenee useimmiten kahdesta kuuteen viikkoon. Sormin tuntuvan pienen ja liikkuvan jäänteen jäämistä pidemmäksi aikaa voidaan odottaa. Tämä ei sellaisenaan tarkoita, että hoito olisi jäänyt tuloksettomaksi.
- 4
Palautumaton solmuke
Solmuketta, joka ei kolmen tai neljän viikon jälkeen pienene, jatkaa kasvamistaan, kovettuu tai tarttuu kudokseen, ei enää pidetä reaktiivisena. Tässä kohdassa arvio siirtyy hammaslääketieteen ulkopuolelle.
Miten sitä hoidetaan?
Hoito kohdistuu lähteeseen eikä solmukkeeseen. Turvonnutta imusolmuketta ei tyhjennetä eikä poisteta. Hammaslääkärin työ on etsiä lähde: tutkimuksessa ja röntgenkuvissa arvioidaan reikä, juuren kärjen tulehdus, ientulehdus tai viisaudenhampaan ympärillä oleva tulehdus. Jos lähde löytyy, kyseeseen tulevat juurihoito, poisto, kertyneen tulehduksen tyhjentäminen tai ienhoito.
Jokainen suurentunut imusolmuke ei vaadi antibioottia. Antibioottipäätös tehdään lähteen luonteen ja kokonaistilanteen eikä solmukkeen koon perusteella. Lähteeseen koskematta annettu antibiootti vähentää oiretta useimmiten vain väliaikaisesti. Solmukkeen koon ja puolen kirjaaminen ensimmäisenä havaintopäivänä on se, mikä antaa varsinaisen tiedon seuraavassa tarkastuksessa.
Jos suusta ja kuvista ei löydy selittävää lähdettä tai jos solmuke ei palaudu odotetussa ajassa, hammaslääkärin osuus päättyy tähän. Tästä eteenpäin asia kuuluu korva-, nenä- ja kurkkutautien tai sisätautien lääkärille, ja verikokeista, ultraäänitutkimuksesta ja tarvittaessa näytteenotosta päättää hän. Hammasklinikan panos on arvioida ja sulkea pois suusta lähtevät syyt ja välittää löydökset kirjallisesti.
- Solmuke kasvaa nopeasti päivien kuluessa ja sen päällä oleva iho punoittaa ja kuumottaa
- Suunpohja kovettuu tai nieleminen tai hengittäminen vaikeutuu
- Mukaan tulee kuume, vilunväristykset ja yleinen voimattomuus
- Solmuke on ollut yli kolme viikkoa, kovettuu, ei liiku paikaltaan eikä aristaa
Miten se ehkäistään?
- Hoidata reiät ja ikenien verenvuoto odottamatta, että kipu ilmaantuu.
- Älä lykkää arviota, jos osittain puhjenneen viisaudenhampaasi ympäristö turpoaa toistuvasti.
- Käy loppuun juurihoito, jonka jätit kesken kivun lakattua.
- Merkitse muistiin päivä, jona huomasit solmukkeen ensimmäisen kerran, ja se, kummalla puolella se on. Tämä on tarkastuksessa hyödyllisin tieto.
Usein kysytyt kysymykset
- Meneekö turvonnut imusolmuke ohi itsestään?
- Jos lähteenä on ohimenevä infektio, se pienenee useimmiten viikkojen kuluessa. Jos lähde on hampaassa tai ikenessä eikä sitä hoideta, solmukkeen odotetaan pysyvän paikallaan. Siksi vastaus ei riipu solmukkeesta itsestään vaan siitä, mikä lähde on.
- Onko kivuton solmuke tärkeämpi kuin arka?
- Kipu ei yksin erottele tilannetta hyvään tai huonoon suuntaan. Nopeasti ilmaantuvat, arat ja sormella liikkuvat solmukkeet ovat kuitenkin useimmiten vaste tulehdukseen. Pitkään paikallaan ollut, kovettunut ja kudokseen tarttunut kivuton solmuke edellyttää erillistä arviota, eikä tämä arvio kuulu hammaslääketieteen alaan.
- Eikö ultraääntä tai verikokeita pitäisi pyytää?
- Näistä tutkimuksista ei päätä hammaslääkäri. Kun suusta löytyy selittävä lähde ja solmuke palautuu odotetussa ajassa, lisätutkimuksia ei useimmiten tarvita. Jos lähdettä ei löydy tai solmuke ei palaudu, pyytämispäätös jätetään asianomaiselle lääkärille.
Sisältö on yleistä tietoa eikä korvaa henkilökohtaista tutkimusta. Oireet ovat yhteisiä usealle sairaudelle; diagnoosi tehdään vain kliinisesti.