Mikä se on?
Suupielitulehdus on huulten yhtymäkohdissa eli molemmissa suupielissä kehittyvä punoitus, halkeama, kostuminen ja rupeutuminen. Se voi olla toispuolinen tai molemminpuolinen. Koska suun avaaminen, haukottelu tai nauraminen avaa halkeaman uudelleen, oire jatkuu ja paraneminen pitkittyy.
Vaikka nimi tuo mieleen kuivuuden, perusongelma on useimmiten liiallinen kosteus. Kun suupieleen muodostuu pysyvä poimu, sylki kertyy siihen ja valuu ulos. Jatkuvasti märkänä pysyvä iho ohenee ja halkeaa, ja mikrobien asettuminen helpottuu. Tehdyissä arvioissa on useimmiten raportoitu hiivasienen ja joidenkin ihobakteerien esiintyminen yhdessä.
Siksi suupielitulehdus uusiutuu, jos sitä käsitellään vain ihon ongelmana. Niin kauan kuin suupielen poimun aiheuttajaa, suun sisällä olevaa sienipesäkettä ja mahdollista ravitsemukseen liittyvää puutosta ei arvioida yhdessä, haava sulkeutuu ja aukeaa uudelleen. Ero huuliherpekseen tehdään sijainnin perusteella: huuliherpes alkaa huulen punaiselta reunalta nesterakkuloina, kun taas suupielitulehdus pysyy suupielessä eikä tee rakkuloita.
Merkit
Kaikkia näitä ei tarvitse olla yhtä aikaa.
Miksi se syntyy?
- 01
Suupielen pysyvä poimu ja syljen kertyminen
Hampaiden puuttuminen, kuluneet hampaat tai madaltunut proteesi laskevat purennan pystysuuntaista korkeutta ja taittavat suupielet sisään. Tähän poimuun kertyvä sylki pitää ihon jatkuvasti märkänä ja pohjustaa pinnan rikkoutumista.
- 02
Sienen ja bakteerin esiintyminen yhdessä
Suupielen kosteassa ympäristössä hiivasieni ja ihobakteerit lisääntyvät helposti. Proteesia käyttävillä sieni on useimmiten myös kitalaen limakalvolla; jos hoidetaan vain suupieli, tilanne saa uutta ravintoa suun sisällä olevasta pesäkkeestä.
- 03
Raudan, B12-vitamiinin ja folaatin puutteet
Nämä puutteet hidastavat ihon ja limakalvon uusiutumista. Jos suupielen halkeamaan liittyy tiheitä aftoja, sileä punainen kieli tai väsymystä, verikoe tulee kyseeseen; kokeista ja hoidosta päättää lääkäri.
- 04
Tottumukset, kuivuus ja jotkin lääkkeet
Huulten nuoleminen, suupielten imeminen, suun kautta hengittäminen ja suun kuivuus ylläpitävät tilannetta. Myös jotkin ihoa selvästi kuivattavat lääkkeet ja ihosairaudet voivat helpottaa suupielen halkeilua.
Miten se etenee?
- 1
Punoitusvaihe
Suupielessä tuntuu aluksi lievää punoitusta ja kireyttä, iho näyttää kiiltävältä ja kostealta. Halkeamaa ei vielä ole; epämukavuutta tuntuu, kun suu avataan leveäksi.
- 2
Halkeama ja rupi
Suupieleen aukeaa viivamainen halkeama, jonka päälle muodostuu rupi. Suun avaaminen repäisee halkeaman uudelleen, ja siksi paraneminen alkaa ja pysähtyy. Polttelu ja kirvely korostuvat tässä vaiheessa.
- 3
Syveneminen ja leviäminen
Halkeama syvenee, punoitus laajenee suupielen ulkopuolelle ja kostumista sekä verenvuotoa voi esiintyä. Tämä ulkonäkö viittaa useimmiten siihen, että myös suun sisällä on sienipesäke.
- 4
Toistuva muoto
Haava sulkeutuu ja aukeaa muutaman viikon kuluttua samaan kohtaan. Tämä kierto kertoo, ettei taustalla olevaa purennan ongelmaa tai elimistön yleistä syytä ole poistettu.
Miten sitä hoidetaan?
Vastaanotolla selvitetään ensin, minkä otsikon alle syy kuuluu. Arvioidaan, miten suupielet asettuvat purennan korkeuteen nähden, käydään läpi proteesin sopivuus ja pystysuuntainen korkeus, jos proteesi on käytössä, ja etsitään suun sisältä sienilöydöstä. Ilman tätä arviota pelkillä suupieleen laitettavilla tuotteilla saatu korjaantuminen jää odotetusti lyhytaikaiseksi.
Hoidon suun sisäinen osuus kuuluu hammaslääketieteeseen. Puuttuvien hampaiden korvaaminen, kuluneiden hampaiden korkeuden palauttaminen tai proteesin pohjaus ja uusiminen vähentävät suupielen poimua. Jos proteesi on käytössä, vakiinnutetaan tapa ottaa se yöksi pois ja puhdistaa se mekaanisesti; jos kitalaessa on sienipesäke, se hoidetaan hammaslääkärin aiheelliseksi katsomalla suun sisäisellä lääkkeellä.
Suupieleen laitettavat lääkkeet valitaan hammaslääkärin päätöksellä. Se, kumpi osuus on etualalla, sieni, bakteeri vai tulehdus, muuttaa hoidon sisältöä; siksi kortisonia sisältävien voiteiden käyttöä omin päin ja pitkään ei suositella. Halkeama, joka asianmukaisesta hoidosta huolimatta ei väisty muutamassa viikossa, pysyy sinnikkäästi vain toisella puolella tai kovettuu, arvioidaan uudelleen.
- Jos halkeama ei ole sulkeutunut muutamaan viikkoon ja pysyy sinnikkäästi vain toisella puolella
- Jos suupielen alue kovettuu, kohoaa tai vuotaa verta itsestään
- Jos punoitus leviää poskea kohti ja mukaan tulee turvotusta
- Jos suun sisään on ilmaantunut laaja valkoinen kate, polttelua ja makuaistin muutos
Miten se ehkäistään?
- Pidä suupielesi päivän mittaan kuivina; nuoleminen ja imeminen viivyttävät paranemista.
- Ota proteesisi pois joka yö ja puhdista sen pinta mekaanisesti harjalla.
- Korvauta puuttuvat hampaasi; mitä alemmas purennan korkeus laskee, sitä syvemmäksi suupielen poimu tulee.
- Jos halkeama uusiutuu tiheästi, pyydä lääkäriäsi arvioimaan raudan ja B12-vitamiinin tilanteesi.
Usein kysytyt kysymykset
- Onko suupielitulehdus huuliherpestä?
- Ei, kyseessä on kaksi eri asiaa. Huuliherpes johtuu viruksesta; se alkaa huulen punaiselta reunalta pistelynä, tekee pieniä nesterakkuloita ja paranee rupeutumalla, ja lisäksi se tarttuu. Suupielitulehdus pysyy huulten suupielessä, ei tee rakkuloita eikä sitä käsitellä tarttuvana sairautena. Sijainti ja rakkuloiden puuttuminen ovat erottelun käytännön peruste.
- Riittääkö kosteusvoiteen käyttö?
- Suojaava kerros voi jossain määrin estää halkeaman aukeamista uudelleen ja tuoda helpotusta. Se ei kuitenkaan poista suupielen kosteutta eikä mikrobikuormaa. Kun varsinaista syytä, kuten purennan korkeutta, proteesin sopivuutta tai suun sisällä olevaa sienipesäkettä, ei käsitellä, haavan uusiutuminen on odotettavaa.
- Tarttuuko se, siirtyykö se perheelleni?
- Suupielitulehdusta itsessään ei käsitellä tarttuvana sairautena; se ei siirry pyyhkeen tai lasin jakamisen kautta. Suupielessä lisääntyvä sieni voi kuitenkin asettua samalla henkilöllä myös suun sisään ja proteesin pintaan. Siksi hoito suunnitellaan niin, että se kattaa suupielen lisäksi myös suun sisäosat.
Sisältö on yleistä tietoa eikä korvaa henkilökohtaista tutkimusta. Oireet ovat yhteisiä usealle sairaudelle; diagnoosi tehdään vain kliinisesti.