Mitä se tarkoittaa?
Suupieli on poimu, jossa iho ja limakalvo kohtaavat, ja se liikkuu jatkuvasti puhuessa ja syödessä. Jos poimu syvenee, siihen valuva sylki ei pääse kuivumaan. Jatkuvasti märkänä pysyvä iho pehmenee ja halkeaa, ja halkeamaan asettuvat hiivat ja bakteerit, joita suussa on muutenkin. Kostea uurre on niille suotuisa kasvuympäristö, joten suupieli ei tunnu paranevan lainkaan. Tästä johtuvat kirvely suuta leveästi avatessa, lievä verenvuoto aamuisin ja ruven muodostuminen.
Tämän tilan erottaa huulten kuivuudesta se, missä se sijaitsee ja millainen se on. Tavallinen huulten halkeilu koskee koko huulen pintaa, näyttää kuivalta ja hilseilevältä, pahenee pakkasella ja tuulessa ja helpottuu selvästi kosteusvoiteella. Tässä kuvattu vaiva on sen sijaan vain suupielissä, usein molemmin puolin yhtä aikaa, eikä se ole kuiva vaan märkä, eikä kosteusvoide useimmiten auta, koska syynä ei ole kuivuus vaan päinvastoin jatkuva kosteus. Myös huuliherpes voi asettua suupieleen, mutta herpes alkaa kihelmöinnillä, tekee ryhmässä olevia rakkuloita ja menee ruvelle ja umpeen noin kymmenessä päivässä. Suupielen halkeama sen sijaan kestää viikkoja ja aukeaa uudelleen syödessä ja haukotellessa.
Kasvojen alaosan korkeus voi olla ratkaiseva sen kannalta, jatkuuko halkeama. Kun takahampaat menetetään tai proteesi kuluu tai se on alun perin tehty matalammaksi kuin pitäisi, leuka lähestyy nenää, suupielen poimu syvenee ja sylki jää siihen pysyvästi. Siksi purentakorkeuden ja proteesin istuvuuden tarkistaminen liittyy suoraan tähän vaivaan. Myös raudan, B12-vitamiinin ja folaatin niukkuus, korkea verensokeri, kuolan valuminen unen aikana, huulten nuoleminen ja suun kautta hengittäminen luetaan tilaa ylläpitäviksi tekijöiksi. Lapsilla ja nuorilla tavallisin syy on huulten nuoleminen.
Suupielen halkeaman taustalla ei useimmiten ole yhtä ainoaa syytä, vaan useita päällekkäisiä tekijöitä. Alla olevat otsikot kokoavat nämä tekijät ja niitä muistuttavat tilat.
Mahdolliset syyt
Mikä auttaa kotona?
- Yritä päästä eroon tavasta kostuttaa suupieliä kielellä. Kosteus on tämän halkeaman syy, ei sen hoito.
- Jos käytät proteesia, ota se pois joka yö, puhdista se harjalla ja vedellä ja säilytä sitä kuivassa rasiassa. Proteesin pinnalle kertyvä kate voi olla suupielen haavauman lähde.
- Älä levitä suupieleen umpimähkään läheisiltäsi ylijääneitä sienivoiteita, kortisonivoiteita tai antibioottivoiteita. Kun suupielen aiheuttaja vaihtuu, myös oikea hoito vaihtuu.
- Jos sinulla on samaan aikaan väsymystä, kalpeutta, kielen kirvelyä tai toistuvia aftoja, kerro niistä hammaslääkärille. Tätä vaivaa ei aina arvioida yksinään.
- Jos halkeama ei ole parantunut kahteen viikkoon tai se syvenee vähitellen.
- Jos haavauma leviää suupielestä posken iholle tai sen reunat kovettuvat.
- Jos punoitus, turvotus ja kipu lisääntyvät ja sinulle nousee kuume.
- Jos suun kuivuuteen on samaan aikaan tullut myös silmien kuivuutta.
- Jos itse huulessa, suupielestä erillään, on haava, joka ei parane vaan menee ruvelle ja aukeaa uudelleen.
Usein kysytyt kysymykset
- Onko minulla vitamiinin puutos, pitäisikö minun mennä kokeisiin?
- Raudan, B12-vitamiinin ja folaatin niukkuus kuuluu asioihin, joita tässä tilanteessa selvitetään, varsinkin jos halkeama on molemmin puolin ja toistuu. Siitä, mitkä kokeet otetaan ja miten tulos tulkitaan, päättää kuitenkin lääkäri. Ravintolisän aloittaminen omin päin voi sumentaa tuloksen ja peittää todellisen syyn.
- Miksi huulirasva ei auta?
- Koska ongelmana ei ole kuivuus vaan se, että suupieli pysyy jatkuvasti märkänä. Kosteusvoide pitää tämän märkyyden suupielessä ja ylläpitää tilannetta joskus. Kosteutta ulkona pitävä suojaava voide voi auttaa, mutta pysyvää paranemista ei yleensä ole odotettavissa, ennen kuin selvitetään, miksi poimu on syventynyt ja mikä siinä lisääntyy.
- Voiko tämä liittyä proteesiini?
- Voi liittyä. Proteesi kuluu ajan myötä tai se on voitu tehdä alun perin matalammaksi kuin pitäisi. Silloin leuka tulee purressa liian lähelle nenää ja suupielen poimu syvenee. Lisäksi proteesin pinnalle kertyvä kate voi ruokkia suupieltä jatkuvasti. Nämä kaksi asiaa arvioidaan tarkastuksessa yhdessä.
Sisältö on yleistä tietoa eikä korvaa henkilökohtaista tutkimusta. Oireet ovat yhteisiä usealle sairaudelle; diagnoosi tehdään vain kliinisesti.