Pystysuora juurimurtuma: oireet, toteaminen ja vaihtoehdot

Mikä pystysuora juurimurtuma on

Pystysuora juurimurtuma alkaa hampaan juuresta ja etenee sen pituussuunnassa kohti purupintaa. Palaset eivät usein irtoa toisistaan kokonaan vaan pysyvät paikoillaan, mutta niiden väliin syntyy rako, josta bakteerit pääsevät kulkemaan. Murtuma on ikenen ja luun alla, joten sitä ei näe suuhun katsomalla. Murtumalinjaa pitkin etenevä tulehdus voi ajan mittaan tuhota juuren vieressä olevaa luuta.

Halkeama vai murtuma

Arkikielessä sanoja käytetään toistensa synonyymeina; hammaslääketieteessä Amerikan endodontiayhdistys (AAE) erottaa ne näin. Raja ei aina ole selvä, ja mistä on kyse, selviää yleensä vasta, kun tutkimus, mittaukset ja kuvantaminen arvioidaan yhdessä.

• Kiillehalkeama: ohut halkeama vain kiilteessä, eikä hampaasta puutu ainesta.
• Haljennut hammas: syvyydeltään tuntematon halkeama, joka voi edetä purupinnasta kohti juurta.
• Pystysuora juurimurtuma: juuren murtuma, jonka palaset eivät ole vielä täysin erillään.
• Haljennut juuri: murtuma, jonka palaset ovat koko pituudeltaan täysin erillään.

Keillä sitä esiintyy useammin

Pystysuoria juurimurtumia esiintyy enimmäkseen juurihoidetuissa hampaissa, ja ne kuuluvat yleisimpiin syihin, joiden vuoksi tällaisia hampaita menetetään. AAE:n mukaan riski on suurin hampailla, joissa on nastatuki (kanavaan kiinnitetty tappi, joka pitää täytettä tai kruunua paikallaan), tai joista hoidossa on poistettu paljon juuren ainesta. Niitä voi silti syntyä myös hoitamattomiin hampaisiin vuosia toistuvan voimakkaan puremisen ja yhteenpuristamisen seurauksena. Juurihoidetun hampaan suojaamisesta murtumilta kerrotaan omassa artikkelissaan; tämä käsittelee aikaa sen jälkeen, kun murtuma on jo syntynyt.

Miksi oireet jäävät epämääräisiksi

Pystysuora juurimurtuma aiheuttaa usein vain vähän oireita ja voi jäädä pitkäksi aikaa huomaamatta; AAE:n mukaan murtumat löytyvät yleensä vasta, kun ympäröivä luu ja ien tulehtuvat. Juurihoidetussa hampaassa ei ole hermoa, joten terävää hammassärkyä ei ole odotettavissa. Merkit tulevat pikemminkin hampaan ympäriltä ja voivat muistuttaa iensairautta tai parantumatonta juurihoitoa:

• Kipu tai arkuus purressa tai kun hammasta naputetaan kevyesti
• Turvotus, joka palaa yhä uudelleen saman hampaan viereen
• Pieni, näppylän näköinen kohta ikenessä, josta tihkuu ajoittain eritettä (fisteli)
• Syvä ja kapea tasku yhdessä kohdassa hammasta, vaikka ien on muuten terve
• Hampaan heiluminen

Miksi toteaminen on vaikeaa

Tavallinen röntgenkuva näyttää hampaan vain yhdestä suunnasta; jos murtumalinja ei ole säteen suuntainen, se ei erotu kuvassa. Yleensä kuvassa ei näy murtuma itse vaan tumma luukatoalue, joka kulkee juuren toista kylkeä pitkin ja muistuttaa usein J-kirjainta. Kartiokeilatomografia (KKTT) näyttää hampaan kolmiulotteisesti, mutta juurentäyte ja metallinen nastatuki aiheuttavat kuvaan juovamaisia häiriöitä. Järjestelmällisessä katsauksessa, joka kokosi yhteen juurihoidettuja hampaita koskevat tutkimukset, KKTT tunnisti keskimäärin noin seitsemän murtumaa kymmenestä, ja häiriöjuovia luultiin toisinaan murtumiksi.

Siksi varma diagnoosi vaatii joskus suoraa katsomista: ien avataan pienessä kirurgisessa toimenpiteessä ja juuren pinta tutkitaan suurennuksen avulla. AAE pitää tällaista mikroskooppitarkastelua yhä luotettavimpana menetelmänä. Joskus murtuma varmistuu vasta, kun hammas tai juuri on poistettu.

Mitä vaihtoehtoja on

Murtunut juuri ei parane itsestään, eikä uusintajuurihoito sulje murtumalinjaa. Yksijuurisissa hampaissa eli etuhampaissa ja useimmissa välihampaissa hammas yleensä joudutaan poistamaan; AAE toteaa, ettei näille hampaille ole kehitetty onnistunutta hoitoa. Monijuurisissa poskihampaissa voidaan valikoiduissa tapauksissa, jos vain yksi juuri on murtunut, poistaa se juuri ja säilyttää muu hammas:

• Juuren amputaatio: murtunut juuri irrotetaan hampaan yläosasta ja poistetaan.
• Hemisektio: hammas jaetaan kahtia, murtunut juuri poistetaan puolikkaineen ja jäljelle jäävä puolikas korjataan kruunulla.

Nämä keinot sopivat vain, jos jäljelle jäävien juurten ympärillä on riittävästi luuta, ien on terve ja hampaan jäljelle jäävä osa on korjattavissa; päätös tehdään usein erikoishammaslääkärin kanssa. Myös yrityksiä liimata murtuneet palaset yhteen ja asettaa hammas takaisin paikalleen on kuvattu. Niitä arvioinut järjestelmällinen katsaus kuitenkin totesi näytön vähäiseksi ja heikkolaatuiseksi, ja tulokset vaihtelivat täydestä epäonnistumisesta täyteen onnistumiseen.

Mitä poiston jälkeen tapahtuu

Poistetun hampaan kohtaa ei aina ole pakko täyttää, mutta jos rako jää pitkäksi aikaa tyhjäksi, naapurihampaat voivat kallistua ja vastapuolen hammas voi nousta kohti rakoa. Implantti, silta tai irtoproteesi harkitaan luun ja naapurihampaiden tilanteen mukaan. Jos murtunut hammas jää suuhun pitkäksi aikaa tulehduksen jatkuessa, luukato sen ympärillä voi lisääntyä ja kaventaa myöhempiä vaihtoehtoja. Siksi murtuman varmistuttua päätöstä ei yleensä kannata lykätä pitkään.

Tämä sisältö on yleistä tietoa, eikä se korvaa tutkimusta vastaanotolla.