Mitä se tarkoittaa?
Hammashoidossa käytettävä paikallispuudutus pysäyttää tilapäisesti hermon kyvyn välittää viestejä. Lääkkeestä, annoksesta ja alueesta riippuen vaikutus häviää useimmiten kahdesta kahdeksaan tuntiin; huulen ja kielen tunto palaa viimeisenä. Puutuminen, joka ei mene ohi saman päivän aikana, ei enää selity lääkkeen tavallisella kestolla.
Tämän oireen erottaa muista puutumisista se, että sen alku on tiedossa. Tiedetään, minkä toimenpiteen jälkeen puutuminen alkoi, ja alue, jota se koskee, vastaa toimenpiteen läheltä kulkevan hermon jakautumista. Yleisimmin se tuntuu alahuulessa, leuan kärjessä ja alaleuan ikenessä. Sama tilanne voi syntyä eri mekanismeilla: neulan kärjen kosketuksesta, ympäröivästä verenvuodosta tai leikkauksen aikaisesta paineesta. Jos puutuminen on vain kielen toisella puolella, kyseessä on eri hermo.
Tuntoalue voi muuttua ajan myötä. Puutuneen alueen pieneneminen, pistelyn alkaminen ja kosketustunnon paluu ovat merkkejä, joita seurataan; ensimmäisten viikkojen muutos antaa useimmiten viitettä siitä, mihin suuntaan tilanne on menossa. Sitä, mitä tapahtuu ja missä ajassa, ei voi sanoa etukäteen, koska se vaihtelee ihmisestä toiseen. Siksi pyydetään säännöllisiä kontrolleja ja kirjallista seurantaa.
Puutumisen lähde on useimmiten hermo, joka kulkee toimenpidealueen läpi; se, mikä hermo ja mikä mekanismi on kyseessä, selviää puutuneen alueen rajoista ja tehdyn toimenpiteen laadusta.
Mahdolliset syyt
Mikä auttaa kotona?
- Varo puremasta puutunutta aluetta; huulen ja posken sisäpinta voi tulla huomaamatta pureskeltua ja haavoittua, etkä myöskään tunne palovammaa kuumasta juomasta.
- Piirrä puutuneen alueen raja kerran viikossa paperille ja merkitse päivämäärä; jälkikäteen on vaikea muistaa, millä alueella tunto on palannut, ja piirros tekee sen näkyväksi.
- Ilmoita toimenpiteen tehneelle hammaslääkärille, milloin puutuminen alkoi ja mitä aluetta se koskee; varhainen kirjaus on seurannan ja tarvittaessa jatkoarvion lähtökohta.
- Älä hoida puutunutta aluetta hieronnalla, lämpöhoidolla tai omin päin otetuilla ravintolisillä; näiden hyötyä ei ole osoitettu ja ne viivästyttävät arviota.
- Jos toimenpiteestä on kulunut 24 tuntia eikä puutuminen ole lainkaan vähentynyt
- Jos puutuneella alueella on polttelua, sähköiskumaista tuntemusta tai kipua, joka syntyy kosketuksesta
- Jos puutumisen lisäksi alueella on voiman heikkenemistä, suupielen roikkumista tai silmäluomi ei sulkeudu
- Jos puutunut alue laajenee ajan myötä sen sijaan, että se pienenisi
- Jos puutumiseen liittyy kuumetta, lisääntyvää turvotusta tai suun avaamisen rajoittumista
Usein kysytyt kysymykset
- Kuinka kauan puudutuksen vaikutus tavallisesti kestää?
- Se vaihtelee käytetyn lääkkeen, annoksen ja alueen mukaan; verisuonia supistavaa ainetta sisältävillä lääkkeillä vaikutus kestää pidempään. Yleensä huulen ja kielen puutuminen häviää muutamassa tunnissa, ja sen odotetaan menevän kokonaan ohi saman päivän aikana. Seuraavaan päivään jatkuva puutuminen ei ole odotettu tilanne, ja siitä pitää ilmoittaa toimenpiteen tehneelle hammaslääkärille.
- Palaako tunto tästä puutumisesta ennalleen?
- Useimmilla tunto palaa ajan myötä, mutta sitä, kuinka nopeasti ja kuinka täydellisesti se palaa, ei voi sanoa etukäteen. Ratkaisevaa on se, kuinka paljon hermo on vaurioitunut, ja se selviää vain seuraamalla muutosta ajan kuluessa. Siksi ensimmäisinä viikkoina pyydetään säännöllisiä kontrolleja ja kirjallista seurantaa, ja pitkittyneissä tilanteissa arvio jatkuu suu- ja leukakirurgian puolella.
- Voiko selvittää, johtuuko puutuminen puudutuksesta vai itse toimenpiteestä?
- Aina sitä ei voi erottaa varmasti. Puutuneen alueen raja, tehdyn toimenpiteen laatu ja puutumisen alkamishetki arvioidaan yhdessä. Puudutukseen liittyvissä tilanteissa puutuminen jatkuu katkeamatta siitä hetkestä, jolloin puudute annettiin; leikkaukseen liittyvissä tilanne voi muuttua turvotuksen laskiessa. Tämä erottelu ei useimmiten vaikuta hoitoon vaan seurannan tapaan.
Sisältö on yleistä tietoa eikä korvaa henkilökohtaista tutkimusta. Oireet ovat yhteisiä usealle sairaudelle; diagnoosi tehdään vain kliinisesti.