Miksi joissakin kiinteissä implanttihampaissa on vaaleanpunainen ienosa

Kun hammas menetetään, luutakin katoaa

Hammasta kannatteleva leukaluu ohenee ja madaltuu vähitellen hampaan menetyksen jälkeen; muutos on nopeinta ensimmäisinä kuukausina, mutta se voi jatkua vuosia. Jos hampaat menetettiin iensairauden vuoksi, luukato on yleensä alkanut jo aiemmin. Luu voi hävitä edelleen myös pitkään käytettyjen irrotettavien proteesien alla. Näin hampaiden oikean paikan ja jäljellä olevan luun yläreunan väliin syntyy etäisyys.

Jos etäisyys on suuri, implanttien päällä olevien hampaiden pidentäminen ei riitä: hyvin pitkät hampaat eivät näytä luonnollisilta, ja niiden väliin ja alle jää tummia rakoja. Vaaleanpunainen osa täyttää tämän välin. Hampaat pysyvät tavallisen pituisina, ja menetetty ikenen ja luun tilavuus korvataan keinoikenellä.

Huulen tuki ja puhe

Ylemmät etuhampaat ja niitä ympäröivä luu tukevat ylähuulta sisältäpäin. Kun luuta häviää, huuli voi painua sisään ja nenän ja suun väliset juonteet syventyä. Vaaleanpunainen osa auttaa asettamaan hampaat oikeaan kohtaan ja palauttamaan osan tuesta. Kiinteän sillan alapinnan on kuitenkin oltava puhdistettavissa, joten siihen ei voi tehdä irrotettavan proteesin tapaista leveää laitaa, joka täyttää huulen. Jos huuli tarvitsee paljon tukea, vaihtoehtona keskustellaan myös implanttien varaan kiinnittyvästä irrotettavasta proteesista.

Myös puhe voi muuttua. Etenkin yläleuassa ilmaa voi karata sillan alla olevista raoista, ja äänteet kuten s voivat muuttua. Vaaleanpunaisen osan muoto voi pienentää näitä rakoja. Hampaiden ja ienosan paikka kokeillaan ensin väliaikaisella sillalla, jolloin arvioidaan yhdessä ulkonäkö, pureskelu, puhe ja puhdistus.

Silta ienosan kanssa ja ilman

Sillassa, jossa ei ole ienosaa, hampaat näyttävät nousevan suoraan ikenestä kuten luonnolliset hampaat. Se edellyttää riittävästi luuta ja ientä sekä implantteja, jotka sijaitsevat hampaiden alla; tämä on yleensä mahdollista, kun luuta on menetetty vähän tai sitä on rakennettu uudelleen lisätoimenpiteillä. Vaaleanpunaisella osalla varustettua siltaa kutsutaan myös hybridisillaksi tai hybridiproteesiksi, ja sitä käytetään, kun luukato on suurempi. Välimuotoina on ratkaisuja, joissa hampaat tehdään hieman pidemmiksi ja ienosa pidetään pienenä.

Mikä valinnan ratkaisee

• Luun ja ikenen taso: etäisyys hampaiden oikean paikan ja jäljellä olevan luun välillä.
• Hymysi: kuinka paljon yläleuan ientä näkyy, kun hymyilet. Kohdan, jossa vaaleanpunainen osa kohtaa oman ikenesi, pitäisi jäädä huulen taakse leveässäkin hymyssä.
• Huulen tuki: miltä huulet ja kasvojen profiili näyttävät hampaiden kanssa ja ilman.
• Puhe: karkaako ilmaa sillan alta.
• Puhdistus: ylettyvätkö harja ja muut välineet sillan alle.

Arvioinnissa käytetään kasvokuvia ja suussa sovitettavaa koeasettelua. Hampaiden paikka määritetään kasvojen ja huulten mukaan, ja implanttien sijainti suunnitellaan sen mukaisesti.

Näin puhdistat vaaleanpunaisen osan alta

Vaaleanpunaisen osan alapinta nojaa ikeneen mutta ei ole kiinni siinä, joten niiden väliseen kapeaan rakoon voi kertyä ruoantähteitä ja plakkia. Siksi alapinta muotoillaan niin, että harja ja puhdistusvälineet ulottuvat siihen. Kotona hampaat on harjattava vähintään kahdesti päivässä; sillan alle ja implanttien ympärille sopivat hammasväliharjat, suihkulaite tai sillan alta pujotettava erikoislanka. Implanttien ympäryksestä tehdyissä tutkimuksissa hammasväliharjat ja suihkulaite toimivat hieman lankaa paremmin, mutta ero ei ollut varma, ja useimmat tutkimukset koskivat yksittäisiä kruunuja; koko leuan silloista tietoa on vähän.

Tarkastukset ja ruuvikiinnitteisen sillan irrottaminen

Implanttien varaan tehdyissä kiinteissä silloissa tarkastusta suositellaan yleensä vähintään puolen vuoden välein ja useammin, jos kotipuhdistus on vaikeaa tai ongelmia on ollut aiemmin. Tarkastuksessa arvioidaan implanttien ympäryksen ien, verenvuoto ja luun taso; sillan kiinnityksen yhteydessä otettu röntgenkuva toimii lähtötasona myöhemmille vertailuille. Ruuvikiinnitteisen sillan hammaslääkäri voi irrottaa, puhdistaa, korjata ja kiinnittää takaisin. Sitä ei tarvitse tehdä joka käynnillä; yleensä se tehdään, kun kotipuhdistus ei riitä tai havaitaan ongelma, ja ruuvit voidaan vaihtaa uusiin kiinnitettäessä.

Tämä sisältö on yleistä tietoa, eikä se korvaa tutkimusta vastaanotolla.