Lovi ienrajassa: kulumaa vai kariesta?

Miltä lovi näyttää ja missä se on

Huomaat loven yleensä, kun kynsi tarttuu siihen tai kun katsot peiliin: pieni kuoppa hampaan poskenpuoleisella pinnalla juuri siinä, missä hammas kohtaa ikenen. Tätä kohtaa kutsutaan hampaan kaulaksi; siinä kiille loppuu ja juuri alkaa. Kuoppa voi olla teräväreunainen V tai matala ja pyöreä. Tavallisimmin sitä on välihampaissa ja kulmahampaissa, usein monessa hampaassa yhtä aikaa, ja se yleistyy iän myötä. Hammaslääkärit puhuvat hampaan kaulan kulumavauriosta: lovi ei synny bakteerien vaikutuksesta, vaan kudosta häviää vähitellen monen vuoden aikana.

Kolme mahdollista syytä, usein yhdessä

Lovella on harvoin vain yksi syy. Seuraavat kolme tekijää yleensä vahvistavat toisiaan: happo pehmentää pintaa, ja harja kuluttaa pehmentyneen pinnan helpommin. Kuopan muoto antaa vihjeen, mutta se ei yksinään todista syytä.

• Abraasio eli mekaaninen kuluminen: kova harja, vaakasuuntainen hankaaminen, liian kova painaminen tai hankaava hammastahna. Tutkimuksissa esiin nousevat useimmin harjaustapa ja harjauskertojen määrä, mutta järjestelmällisen katsauksen mukaan tiedot ovat suurelta osin epävarmoja.
• Eroosio eli happokuluma: happamat juomat, runsaasti sitrushedelmiä tai etikkaisia ruokia, refluksi tai toistuva oksentelu. Happo liuottaa kiillettä ilman bakteereja; kuoppa on silloin yleensä matalampi ja pyöreämpi.
• Abfraktio eli taipumisesta johtuva kudoksen menetys: oletuksena on, että puristelun tai narskuttelun aikana hampaan kaulaan kertyvä jännitys lohkaisee kiillettä pieninä paloina. Teräväreunaisia, kiilamaisia lovia selitetään usein näin.

Miksi puristelun ja narskuttelun osuus on kiistanalainen

Ajatus abfraktiosta perustuu enimmäkseen laboratoriokokeisiin ja tietokonemalleihin: voimakas purenta taivuttaa hammasta hieman, ja jännitys keskittyy hampaan kaulaan. Potilailla tehdyt tutkimukset eivät näytä yhtä selvää kuvaa. Järjestelmällinen katsaus purennan (sen, miten ylä- ja alahampaat osuvat yhteen) ja näiden lovien yhteydestä totesi, että tutkimusten asetelmat ja diagnoosikriteerit vaihtelivat suuresti eikä purennan osuutta ole vielä pystytty osoittamaan. Jos siis puristelet hampaita, lovi ei välttämättä johdu siitä. Puristelu otetaan silti vakavasti, koska se voi vaikuttaa paikan kestoon.

Miten lovi eroaa kariesta

Karies syntyy hammasplakin bakteerien tuottamasta haposta ja pehmentää hammasta. Kulumisesta syntyneen loven pinta taas on yleensä kova, sileä ja kiiltävä. Kellertävä väri ei tarkoita kariesta: kiilteen alla oleva hammasluu eli dentiini on luonnostaan kellertävää, ja juuri se paljastuu lovessa. Hammaslääkäri koskettaa pintaa varovasti ohuella instrumentilla ja arvioi sen kovuuden, värin ja sen, kertyykö siihen plakkia. Molemmat voivat esiintyä myös samassa kohdassa: juuren pinta on kiillettä pehmeämpi, joten ikenen vetäydyttyä karies voi alkaa loven reunasta.

Lovi voi myös vihloa: paljastuneen dentiinin hyvin ohuet kanavat johtavat hermoon, ja kylmä, makea tai harja aiheuttaa lyhyen, terävän vihlaisun. Vihlonnan voimakkuus ei aina vastaa loven syvyyttä; syvä kuoppa voi olla täysin oireeton ja matala selvästi arka.

Paikka vai seuranta

Jokaista lovea ei paikata. Matalaa lovea, joka ei vihlo eikä kasva, usein vain seurataan; nämä lovet etenevät yleensä hitaasti vuosien kuluessa. Hammaslääkäri voi tallentaa loven valokuvaan tai suunsisäisellä skannerilla ja verrata sitä myöhemmillä käynneillä. Paikasta keskustellaan yleensä näissä tilanteissa:

• Vihlonta jatkuu herkkien hampaiden hammastahnasta tai vastaanotolla siveltävästä lakasta huolimatta.
• Lovi syvenee, heikentää hampaan kaulaa tai lähestyy hermoa.
• Kuoppaan kertyy plakkia ja ruokaa, ja sen puhtaana pitäminen vaikeutuu.
• Loveen on alkanut kehittyä karies, tai ulkonäkö häiritsee sinua.

Paikka tehdään yleensä hampaanvärisestä materiaalista, joka sidostetaan hampaaseen: yhdistelmämuovista tai lasi-ionomeerista.

Miksi paikka joskus irtoaa

Hampaan kaulaan tehdyt paikat irtoavat useammin kuin paikat hampaan muilla pinnoilla. Paikan reuna on aivan ikenen vieressä, joten alueen pitäminen kuivana työn aikana on vaikeaa, ja koska kiillettä on tässä kohdassa vähän, paikka kiinnittyy enimmäkseen dentiiniin. Paikkojen pysyvyyttä tarkastelleessa meta-analyysissä paikat irtosivat useammin hampaista, joissa oli puristelusta tai narskuttelusta syntyneitä kulumapintoja, ja etuhampaissa ne pysyivät paremmin; näytön varmuus vaihteli kohtalaisesta heikkoon.

Syyn pysäyttäminen

Menetetty hammaskudos ei kasva takaisin, mutta etenemistä voi usein hidastaa. Happokulumasta laadittu eurooppalainen konsensusraportti korostaa samaa: paikoilla lievitetään kipua ja vihlontaa sekä palautetaan ulkonäkö ja toiminta, mutta vain yhdessä ehkäisevien toimien kanssa.

• Käytä pehmeää harjaa, älä paina ja harjaa vaakasuuntaisen hankaamisen sijaan pienin liikkein ikenestä hammasta kohti.
• Kysy hammaslääkäriltä, kuinka hankaava hammastahnasi on; osa valkaisevista tahnoista hankaa enemmän kuin muut.
• Juo happamat juomat aterian yhteydessä ja ripeästi äläkä siemaile niitä pitkin päivää.
• Jos sinulla on refluksi tai oksentelet usein, kerro siitä tarkastuksessa; tila vaatii hoitoa muutenkin kuin hampaiden osalta.
• Jos narskuttelet öisin, ota purentakisko puheeksi hammaslääkärin kanssa.

Tämä sisältö on yleistä tietoa, eikä se korvaa tutkimusta vastaanotolla.