Synnynnäisesti puuttuvat sivuetuhampaat: mikä vaihtoehto ja milloin

Kuinka yleistä ja miksi

Sivuetuhampaat ovat kahden ylemmän etuhampaan vieressä olevat pienemmät hampaat. Kun yksi tai useampi pysyvä hammas puuttuu synnynnäisesti, puhutaan hypodontiasta. Ylemmät sivuetuhampaat puuttuvat noin 1,7 %:lta ihmisistä; puuttuminen voi koskea molempia puolia, tai toiselta puolelta hammas puuttuu ja toisella se jää pieneksi ja suippoksi. Syy on usein perinnöllinen, joten suvussa voi olla muitakin, joilta puuttuu hampaita.

Asia huomataan yleensä vaihduntavaiheessa, kun suussa on yhtä aikaa maito- ja pysyviä hampaita: maitohammas ei ala heilua odotettuun aikaan, kulmahammas puhkeaa aivan etuhampaan viereen tai hampaiden väliin jää rakoja. Panoraamaröntgenkuva näyttää, onko pysyvä hammas olemassa. Maitohammas, jonka alla ei ole pysyvää hammasta, voi pysyä paikallaan vuosia, mutta sen juuri voi vähitellen liueta, joten siihen ei voi luottaa pitkällä aikavälillä.

Kolme vaihtoehtoa: aukko suljetaan tai säilytetään

Ensimmäinen kysymys on, suljetaanko aukko vai säilytetäänkö ja täytetäänkö se. Siitä seuraa kolme vaihtoehtoa:

• Aukon sulkeminen: oikomiskojeet siirtävät kulmahampaan sivuetuhampaan paikalle, ja sen muotoa muokataan sivuetuhampaan kaltaiseksi.
• Aukko implantille: oikomishoidolla avataan oikean levyinen aukko, ja kasvun päätyttyä siihen tehdään implantti ja kruunu.
• Aukko liimasillalle (Maryland-silta): proteesihammas pysyy paikallaan ohuen siiven avulla, joka liimataan viereisen hampaan taakse.

Kun kulmahammas ottaa sivuetuhampaan paikan

Aukon sulkemisessa oikomishoito (hampaiden siirtäminen kiinteillä oikomiskojeilla) siirtää kulmahampaan sivuetuhampaan kohdalle ja välihampaan kulmahampaan kohdalle. Kulmahammas on tukevampi, sen kärki on terävä ja se on usein hieman tummempi. Siksi kärkeä hiotaan, muotoa voidaan tarvittaessa muokata hammasvärisellä paikka-aineella (komposiitilla), ja ikenen korkeustasot otetaan huomioon.

Etuna on, ettei suussa ole vuosien mittaan uusittavaa proteesihammasta ja että hoito voi päättyä jo nuoruusiässä. Tutkimuksissa ikenet olivat aukon sulkemisen jälkeen yhtä terveet kuin luonnollisten hampaiden ympärillä, ja maallikot pitivät tulosta usein yhtä hyvänä kuin implanttia. Useimmat tutkimukset ovat kuitenkin pieniä ja takautuvia, joten näytön varmuus on vähäinen.

Jos aukko säilytetään: silta vai implantti

Liimasilta pysyy paikallaan ohuen siiven avulla, joka liimataan viereisen hampaan sisäpintaan; viereistä hammasta ei yleensä tarvitse hioa lainkaan tai vain vähän. Silta voidaan tehdä muutamalla käynnillä, eikä se estä implanttia myöhemmin. Se voi toisinaan irrota; tämä näyttää riippuvan paljolti rakenteesta, tekniikasta ja potilasvalinnasta, ja sopivissa tapauksissa liimasiltojen kerrotaan toimivan hyvin monia vuosia.

Implantti tarvitsee sekä luuta että tilaa. Jos kruunun tasolla tai viereisten juurten välissä on alle 7 mm tilaa, implantti ei yleensä ole mahdollinen, joten oikomishoidossa aukon lisäksi suoristetaan juuret. Kun tilaa on niukasti, harkitaan kapeaa implanttia (noin 3–3,5 mm). Nämä koot on dokumentoitu hyvin yksittäisten etuhammasaukkojen hoidossa, mutta tutkimusten laatu on enimmäkseen heikko. Kapea implantti ei ole sama asia kuin miniimplantti, joka on vielä ohuempi ja jota käytetään lähinnä proteesien kiinnittämiseen.

Miksi implantti odottaa kasvun päättymistä

Luonnolliset hampaat jatkavat puhkeamistaan leukojen kasvaessa, kun taas implantti luutuu kiinni luuhun ja pysyy paikallaan. Kasvun aikana asennettu implantti jää siksi vuosien mittaan naapureistaan jälkeen: kruunu näyttää lyhyeltä ja ienrajaan tulee porras. Potilaat kuvaavat tätä usein niin, että implantti on ”painunut”. Sitä on vaikea korjata, ja joskus kruunu tai implantti joudutaan tekemään uudelleen.

Implantti asennetaan siis vasta kasvun päätyttyä, useimmilla vähän yli 20-vuotiaana; silta voi olla mahdollinen jo myöhäisteini-iässä. Kasvun päättymistä arvioidaan sen perusteella, että pituuskasvu on pysähtynyt, ja tarvittaessa vertaamalla eri aikoina otettuja röntgenkuvia. Koska kasvot muuttuvat hitaasti aikuisenakin, pieni ero voi silti syntyä vuosien kuluessa.

Mitä käytetään odotusaikana

Jos oikomiskojeet poistetaan nuoruusiässä, implanttiin voi olla vielä useita vuosia. Sen ajan aukko on pidettävä auki, muuten hampaat siirtyvät ja hoito voidaan joutua uusimaan. Tavallisin ratkaisu on irrotettava retentiolaite, jossa on proteesihammas; hyvässä rakenteessa on pienet lankatuet, jotka pitävät viereiset hampaat paikallaan, vaikka proteesihammas irtoaisi. Joillekin nuorille sopii helposti irrotettava väliaikainen liimasilta. Terve maitohammas, jonka alla ei ole pysyvää hammasta, voi myös toimia luonnollisena tilanpitäjänä.

Tämä sisältö on yleistä tietoa, eikä se korvaa tutkimusta vastaanotolla.