Maitohammas, joka ei koskaan irronnut: kun pysyvää hammasta ei tule

Miksi maitohammas jää paikalleen

Tavallisesti pysyvä hammas liuottaa puhjetessaan yläpuolellaan olevan maitohampaan juuren, ja maitohammas irtoaa, yleensä 12–14 ikävuoteen mennessä. Jos pysyvää hammasta ei ole kehittynyt tai se on jäänyt leukaan (retinoitunut), juurta ei liuota mikään ja maitohammas voi jäädä paikalleen. Tavallisimpia esimerkkejä ovat maitoposkihampaat, joiden alla ei ole välihammasta, ja maitokulmahammas, joka jää, koska pysyvä kulmahammas on retinoitunut.

Kun yksi tai useampi pysyvä hammas puuttuu synnynnäisesti, puhutaan hypodontiasta. Viisaudenhampaita lukuun ottamatta sitä on maailmanlaajuisesti noin 6,4 %:lla ihmisistä, ja useimmilta heistä puuttuu vain yksi tai kaksi hammasta. Syy on usein perinnöllinen, ja hypodontia voi kulkea suvussa.

Röntgenkuva näyttää, mitä alla on

Ulkoapäin ei näe, onko maitohampaan alla pysyvää hammasta; panoraamaröntgenkuva näyttää sen ja myös maitohampaan juuren pituuden. Jos pysyvä hammas on retinoitunut, merkitystä on sen asennolla, kallistuksella ja etäisyydellä naapurijuuriin, ja joskus tarvitaan kolmiulotteinen kuvaus. Nuorilla retinoitunut hammas voidaan joskus ohjata paikalleen kirurgisesti ja oikomiskojeilla; aikuisella se on epätodennäköisempää, ja hammasta joko seurataan tai se poistetaan. Retinoitunut hammas voi liuottaa naapurihampaiden juuria, joten arviota ei kannata lykätä.

Kuinka kauan maitohammas kestää

Varmasti sitä ei voi tietää etukäteen. Osa irtoaa tavalliseen aikaan, osa pysyy pitkälle aikuisikään, ja terve maitohammas voi kestää 20 vuotta tai kauemmin. Tutkimuksissa, joissa seurattiin seuraajattomia maitoposkihampaita, noin 82–89 % oli 5–13 vuoden jälkeen yhä hyvässä kunnossa, eikä juuren liukeneminen tai painuminen yleensä lisääntynyt merkittävästi. Muutosten kerrotaan hidastuvan 20 ikävuoden jälkeen. Tutkimuksia on kuitenkin vähän, ja näytön taso on heikko. Yleisin syy näiden hampaiden menettämiseen on karies.

Juuren liukeneminen ja painuminen

Seurattavia asioita on kaksi. Ensimmäinen on juuren liukeneminen eli resorptio: maitohampaan juuri voi vuosien mittaan lyhentyä, kunnes hammas alkaa heilua. Toinen on infraokkluusio eli se, että hammas on naapureitaan alempana. Maitohammas luutuu joskus kiinni luuhun (ankyloosi); kun naapurihampaat ja leukaluu jatkavat kasvuaan, se pysyy paikallaan ja näyttää yhä painuneemmalta. Lievissä tapauksissa ero on noin 1 mm, vaikeissa hammas painuu ienrajan tasolle.

Painunut hammas ei ole pelkkä ulkonäkökysymys. Vastaleuan hammas voi kasvaa aukkoon, viereiset hampaat voivat kallistua sen päälle, ja tila tulevalle korvaavalle hampaalle kapenee. Myös luu tällä alueella voi jäädä vajaasti kehittyneeksi.

Säilyttää vai poistaa

Jos hammas on reiätön ja tukeva, alle puolet sen juuresta on liuennut eikä se ole selvästi painunut, sen säilyttäminen on usein järkevää. Niin kauan kuin se pysyy, se pitää tilan auki, tukee ympäröivää luuta ja ientä ja lykkää päätöstä korvaavasta hampaasta. Painuneen hampaan purupintaa voidaan korottaa paikka-aineella tai kruunulla; se auttaa estämään vastaleuan hampaan kasvamista ja naapureiden kallistumista.

Poistosta keskustellaan yleensä, kun hammas on selvästi painunut, juuri on hyvin lyhyt ja hammas heiluu, kun on laaja karies tai tulehdus tai kun oikomishoidon suunnitelma perustuu aukon sulkemiseen. Poiston ajankohta valitaan suunnitelman mukaan, koska poiston jälkeen alueen luu voi vähitellen ohentua.

Kun maitohammas menetetään

Vaihtoehdot ovat samat kuin puuttuvan pysyvän hampaan kohdalla: implantti, silta, joskus aukon sulkeminen oikomishoidolla tai useiden aukkojen kohdalla irrotettava proteesi. Implantti edellyttää, että kasvu on päättynyt ja luuta on riittävästi; kohdassa, johon pysyvää hammasta ei koskaan kehittynyt, luu voi jäädä ohueksi ja luunsiirto voi olla tarpeen. Yhden hampaan aukossa liimasilta vaatii naapurihampaiden hiomista vain hyvin vähän eikä estä implanttia myöhemmin. Sopivan vaihtoehdon ratkaisevat aukon leveys, purenta, luu ja naapurihampaiden kunto.

Kun hampaita puuttuu useita

Vaikea hypodontia, jossa puuttuu kuusi tai useampia pysyviä hampaita, on harvinaisempi, mutta sen hoito on pidempi ja vaativampi. Suussa voi olla useita maitohampaita, kehittyneet hampaat voivat olla pieniä tai suippoja, ja luu voi olla vajaasti kehittynyt puuttuvien hampaiden kohdalla. Jos useimmat takahampaat puuttuvat tai maitoposkihampaat ovat painuneet, purennan korkeus voi madaltua: hampaat yhteen purtaessa leuat lähestyvät toisiaan enemmän kuin pitäisi, ja uusille hampaille jää vähemmän tilaa korkeussuunnassa. Aukkojen täyttäminen yksi kerrallaan ei silloin riitä; oikomishoidon erikoishammaslääkäri, protetiikan erikoishammaslääkäri (hammaslääkäri, joka korvaa puuttuvia hampaita kruunuilla, silloilla ja proteeseilla) ja kirurgi suunnittelevat ensin yhdessä purennan korkeuden. Kiinteiden ratkaisujen rinnalla harkitaan myös irrotettavia proteeseja, joko väliaikaisesti tai pitkäaikaisesti.

Tämä sisältö on yleistä tietoa, eikä se korvaa tutkimusta vastaanotolla.