Kasvisruokavalio ja hampaiden terveys

Mikä suussa oikeasti muuttuu

Kasvispainotteinen lautanen ei sinänsä vahingoita hampaita. Ratkaisevaa ei ole ruokavalion nimi vaan se, kuinka monta kertaa päivässä suuhun tulee jotain ja saatko muutamaa ravintoainetta riittävästi. Kun pohjana ovat vihannekset ja palkokasvit, pureskeltavaa riittää, ja pureskelu lisää syljen eritystä; sylki laimentaa happoa ja siirtää kivennäisaineita takaisin hampaan pinnalle. Jos samassa ruokavaliossa painottuvat hedelmät, kuivatut hedelmät ja mehu, myös happohyökkäysten määrä kasvaa.

Happokuormaa säätelee toistotiheys, ei määrä

Hampaille ei ole sama asia syödä kulhollinen viinirypäleitä kerralla kuin napsia samat rypäleet yksitellen pitkin päivää. Jokaisen happohyökkäyksen jälkeen pinta pysyy hetken pehmeämpänä, ja syljellä menee aikaa palauttaa se ennalleen. Mitä useammin väliin tulee jotain, sitä vähemmän tuota aikaa jää. Koska kasvisruokavaliossa välipala on useimmiten hedelmä, kuivattu hedelmä tai pähkinä, tiheys kasvaa huomaamatta.

• Kuivattu hedelmä tarttuu hampaisiin ja viipyy purupinnan uurteissa selvästi tuoretta hedelmää pidempään.
• Mehu ja smoothie levittävät hedelmän hapon nestemäisenä kaikille hammaspinnoille.
• Myös sitruunavesi, etikkakastike ja kombucha kuuluvat happokuormaan, eikä niiden tarvitse maistua makealta.
• Aterian yhteydessä nautittu happo tarkoittaa lyhyempää kosketusta kuin sama asia välipalana.

Miten B12, D-vitamiini ja kalsium näkyvät suussa

B12:ta ei saa luotettavasti kasvikunnan tuotteista, joten kasvisruokavaliossa sen tasoa yleensä seurataan, ja tarve katetaan yleensä täydennetyillä elintarvikkeilla tai ravintolisällä. Puute näkyy usein ensimmäisenä juuri suussa: kieli sileytyy ja muuttuu kirkkaanpunaiseksi, se kirvelee, suupielet halkeilevat ja afta uusiutuu kerta toisensa jälkeen. D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseen, ja kalsium on hammasta ympäröivän luun rakennusaine. Miten nämä kolme saadaan kuntoon, vaihtelee ihmisestä toiseen ja ratkeaa yhdessä lääkärin ja ravitsemusterapeutin kanssa.

• Jos kieli näyttää sileältä tai punoittaa tai jos se kirvelee, verikokeet ovat aiheellisia.
• Halkeilevat ja punoittavat suupielet liittyvät usein raudan ja B-vitamiinien puutteeseen sekä hiivatulehdukseen.
• Toistuvat aftat kannattaa näyttää hammaslääkärille.
• Helposti vuotava ien kertoo useimmiten plakista, mutta ravintoaineen puute voi pahentaa tilannetta.

Suu on yksi ensimmäisistä paikoista, joissa puute näkyy: muutos kielessä tai suupielessä huomataan usein ennen kuin verikokeen tulos on käsillä.

Kasvijuomat: fluori ja piilosokeri

Kasvijuomat eivät ole fluorin lähde: fluori tulee suuhun ennen kaikkea hammastahnasta. Toinen asia on sokeri. Osassa kasvijuomia sokeria syntyy valmistuksen aikana, vaikka sitä ei olisi lisätty, ja kaurajuoma on tästä tuttu esimerkki. Maustetuissa ja makeutetuissa versioissa määrä nousee vielä. Kalsiumilla täydennetyissä tuotteissa kalsium laskeutuu pakkauksen pohjalle, joten ravistamatta kaadettu lasillinen ei sisällä sitä, mitä pakkausmerkintä lupaa.

Mitkä merkit eivät jää odottamaan

Useimmat suun muutokset etenevät hitaasti, ja ne ehditään käydä läpi suunnitellussa tarkastuksessa. Jos kielen kirvelyyn liittyy kuitenkin puutumista tai pistelyä käsissä ja jaloissa, hakeudu lääkäriin viivyttelemättä. Myöskään kahdessa viikossa parantumaton haavauma ei jää odottamaan seuraavaa tarkastusta.

Kun haluat pysyä perillä siitä, mitä suussa tapahtuu kasvisruokavaliolla, apuna ovat säännölliset hammastarkastukset ja tarvittaessa verikokeet. Hammaslääkäri näkee sen, minkä suu näyttää, ja ravitsemusterapeutti katsoo aterioiden rytmiä; yhdessä kuva tarkentuu.

Tämä sisältö on yleistä tietoa, eikä se korvaa tutkimusta vastaanotolla.