Ohuet viivat hampaissa: ovatko kiillehalkeamat haitallisia?

Mitä valossa näkyvät viivat ovat

Etenkin yläetuhampaissa voi erottaa hiuksenohuita, hampaan pituussuuntaisia viivoja, kun valo osuu tietystä kulmasta. Ne ovat kiillehalkeamia: pinnallisia halkeamia, jotka rajoittuvat hampaan uloimpaan kerrokseen eli kiilteeseen. Amerikan endodontiayhdistys (AAE) kuvaa niitä aikuisten hampaissa erittäin yleisiksi, hyvin mataliksi ja kivuttomiksi, eikä niistä sen mukaan ole haittaa ulkonäköä lukuun ottamatta. Kiillehalkeama ei vie hampaasta ainesta; hampaan muoto ja toiminta säilyvät.

Miksi niitä syntyy

Kiille on hyvin kovaa mutta ei jousta. Vuosien mittaan purentavoimat, hampaiden yhteenpuristaminen ja narskuttelu, epätasainen purenta, kynsien pureskelu tai kovien esineiden pureminen jättävät siihen pieniä jännityksiä. Useimmat kiillehalkeamat ovat jälki tällaisesta tavallisesta kulumisesta, ja siksi niitä nähdään aikuisilla ja iän myötä yhä useammin. Myös happamat ruoat ja juomat sekä tupakka mainitaan kiilteen pintaan vaikuttavina tekijöinä.

Miksi kiillehalkeama harvoin syvenee

Kiille koostuu miljoonista ohuista sauvoista, kiilleprismoista. Kiilteen uloimmassa osassa ne kulkevat melko suoraan; syvemmällä ne kaartuvat kimppuina eri suuntiin, ja vierekkäiset kimput risteävät toistensa kanssa. Kun hampaan leikettä tarkastellaan valossa, järjestys näkyy vuorottelevina vaaleina ja tummina juovina, joita kutsutaan Hunter–Schregerin juoviksi. Kun pinnasta alkanut halkeama etenee tälle alueelle, se ei pääse kulkemaan suoraan: sen on muutettava suuntaansa ja haarauduttava, ja se hidastuu. Kiilteen kyky pitää useimmat halkeamat sisällään liitetään suurelta osin tähän rakenteeseen. Tieto on peräisin enimmäkseen laboratoriotutkimuksista, ja sen merkitystä suussa tutkitaan yhä.

Milloin epäillä oikeaa halkeamaa

Kiillehalkeama ei satu; jos viivaan liittyy kipua, tilanne on toinen. AAE:n mukaan haljenneen hampaan kipu on vaihtelevaa: sitä voi tulla pureskellessa tai silloin, kun hellität purennan, ja myös hampaan joutuessa kosketuksiin hyvin kuuman tai kylmän kanssa. Nämä merkit vaativat tutkimuksen:

• Lyhyt, terävä kipu purressa, varsinkin purennan hellittäessä
• Terävä vihlaisu, joka alkaa äkkiä kylmästä tai kuumasta
• Tummuva viiva, joka pitenee tai etenee kohti hampaan purureunaa
• Ikenen turvotus viivallisen hampaan ympärillä

Tummuminen ei yksinään ole hälytysmerkki, koska myös kiillehalkeamat voivat ajan mittaan värjäytyä. Etuhampaassa vuosia ollut kivuton viiva ja takahampaassa pureskelukivun yhteydessä huomattu viiva eivät välttämättä ole sama asia. Tutkimuksessa hammaslääkäri valaisee hammasta eri suunnista: dentiiniin asti ulottuva halkeama katkaisee valon kulun, pinnallinen kiillehalkeama yleensä ei. Purutesti voi myös näyttää, mistä kohdasta kipu tulee. Haljenneen hampaan oireyhtymän merkeistä ja hoidosta kerrotaan omalla sivullaan.

Värjäytyvät viivat

Kiillehalkeama on yleensä läpikuultava ja näkyy vain, kun valo osuu oikeasta kulmasta. Ajan mittaan kahvin, teen ja tupakan väriaineet asettuvat näihin ohuisiin rakoihin; viiva alkaa näyttää kellertävältä tai ruskehtavalta ja erottuu selvemmin. Hammashoidossa tehty puhdistus ja kiillotus voivat vähentää pinnan värjäytymiä, mutta viivan sisään asettunut väri ei aina lähde kokonaan. Kahvin, teen ja viinin värjäytymien vähentämisestä arjessa kerrotaan omassa artikkelissaan.

Miten valkaisu ja bondaus muuttavat ulkonäköä

Koska kiillehalkeamat ovat vaarattomia, on täysin perusteltua myös jättää ne ennalleen; hoito tehdään vain ulkonäön vuoksi. Valkaisu vaalentaa hampaiden yleissävyä ja voi haalistaa viivan värjäytymää, mutta jos viivat ovat syviä tai niitä on paljon, selvää eroa ei välttämättä synny. Valkaisu ei sulje viivaa, se voi vain pienentää värieroa. Yksittäisiä silmiinpistäviä viivoja varten voidaan harkita bondausta: hampaanvärinen yhdistelmämuovi kiinnitetään pintaan ohuena kerroksena, ja viiva jää sen alle. Jos useammassa hampaassa on laajempia väri- ja muoto-ongelmia, voidaan keskustella laminaateista eli hampaiden etupintaan kiinnitettävistä ohuista kuorista; niitä varten kiillettä yleensä joudutaan hiomaan jonkin verran, eikä sitä voi perua.

Uusien viivojen vähentämiseksi

• Jos puristat tai narskuttelet hampaitasi, purentakiskosta voi keskustella tutkimuksen yhteydessä.
• Älä pure kovia asioita, kuten jäätä, pähkinänkuoria tai kyniä, äläkä avaa pakkauksia hampailla.
• Kynsien pureskelu kuormittaa etuhampaita yhä uudelleen.
• Pyydä säännöllisissä tarkastuksissa katsomaan, ovatko viivat muuttuneet.

Tämä sisältö on yleistä tietoa, eikä se korvaa tutkimusta vastaanotolla.