Lapsen opettaminen hampaiden harjaukseen

Aloita sinä päivänä, kun ensimmäinen hammas näkyy

Harjaus alkaa siitä päivästä, kun ensimmäinen hammas näkyy suussa. Yleensä se on noin puolen vuoden iässä, mutta aiemmin tai myöhemmin on yhtä tavallista. Pieni ja pehmeä vauvan harja kaksi kertaa päivässä riittää, ja muutama sekunti on jo jotain. Tässä vaiheessa merkitystä ei ole kestolla vaan sillä, että harjaus toistuu joka päivä. Illan harjaus on se, joka ei jää väliin.

Aseta vauva poikittain syliisi niin, että pää lepää polvellasi. Siitä asennosta näet suuhun, eikä harja tule yllätyksenä ylhäältä. Ikenien pyyhkiminen ennen ensimmäistä hammasta ei ole pakollista, varsinainen työ alkaa ensimmäisestä hampaasta.

Tahnan määrä ja nieleminen

Fluorihammastahnaa käytetään ensimmäisestä hampaasta alkaen, ja määrä ratkaisee paljon enemmän kuin merkki. Pieni lapsi ei osaa vielä sylkeä, joten osa tahnasta menee alas. Niin kauan kuin harjalla on vain vähän tahnaa, se on odotettavaa eikä syy huoleen. Nielemistä vähennetään pienemmällä nokareella, ei moittimisella.

• Ensimmäisestä hampaasta kolmeen ikävuoteen: riisinjyvän kokoinen nokare fluorihammastahnaa.
• Kolmen ja kuuden ikävuoden välillä: herneen kokoinen määrä.
• Harjauksen jälkeen tahna syljetään pois eikä suuta huuhdella vedellä, koska huuhtelu vie fluorin heti mukanaan.

Ensin lapsi harjaa, sitten sinä harjaat perässä

Leikki-ikäinen haluaa pitää harjaa itse, ja sitä halua kannattaa tukea, koska tapa syntyy juuri siitä. Lapsen oma harjaus ei silti ole vielä puhdistusta. Järjestys on yksinkertainen: ensin lapsi harjaa itse, sitten aikuinen harjaa samat hampaat alusta. Toinen kierros kuuluu harjaukseen eikä ole neuvottelun paikka.

Katso toisella kierroksella taakse. Poskihampaiden purupintojen urat ja alaposkihampaiden kielenpuoleiset pinnat jäävät lapsen omassa harjauksessa useimmin puhdistumatta. Kun seisot lapsen takana ja kallistat päätä hieman taaksepäin, nämä pinnat tulevat näkyviin, ja peilin edessä katsotte kumpikin samaan suuhun.

Käden hallinta riittää vasta seitsemän-kahdeksan vuoden iässä

Nelivuotias saa harjan suuhun, mutta harjan kuljettaminen ienrajassa pienin pyörivin liikkein on eri taito. Useimmilla lapsilla tämä käden hallinta kehittyy riittäväksi vasta noin seitsemän-kahdeksan vuoden iässä. Siihen asti aikuinen harjaa perässä ja senkin jälkeen tarkistaa vielä jonkin aikaa. Vastuu siirtyy vähitellen.

Vastustelussa rangaistus ja kaupanteko eivät auta

Harjaa vastaan kapinointi on kahden ja kolmen vuoden iässä tavallista ja menee yleensä ohi. Uhkaukset, rangaistukset ja palkinnolla ostaminen tekevät harjauksesta neuvoteltavan asian, vaikka tavoite on päinvastainen: siitä tulee vaihe, josta ei kiistellä. Pidä kellonaika, paikka ja järjestys samana: pyjama, hampaat, kirja. Raskaana iltana harjaa lyhyemmin äläkä jätä väliin. Anna lapsen valita harjan väri, laske ääneen, laula jotain; tunne siitä, että saa valita, vie terävimmän kärjen vastustelusta.

Ensimmäisinä vuosina tärkeämpää ei ole se, kuinka puhtaat hampaat sinä iltana ovat, vaan se, että lapsi ottaa harjan vastaan ilman taistelua.

Pienet asiat, jotka helpottavat harjausta

Harjassa saa olla pieni pää ja pehmeät harjakset, ja kun harjakset leviävät sivuille, tilalle otetaan uusi. Illan harjauksen jälkeen suuhun ei mene muuta kuin vettä, muuten harjaus menettää merkityksensä. Nosta kerran kuussa lapsen ylähuulta ja katso etuhampaiden ienrajaa: himmeät liitumaiset valkoiset juovat voivat olla reiän ensimmäinen merkki, ja ne näytetään hammaslääkärille.

Bu içerik genel bilgilendirme amaçlıdır ve muayene yerine geçmez.